Uutisankkuri ja toimittaja Jaakko Loikkanen, 35, vastaa puhelimeen Maikkarin studiolta, Pasilan Pöllölaaksosta. Takana on juuri tehty Skype-haastattelu, ja loppupäivä sujuu hänen isännöimäänsä Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelmaa suunnitellen. Koronapandemiasta huolimatta uutiskoneisto pyörii kiivasta vauhtia.

Iltalehden haastattelussa Loikkanen kertoo, kuinka hän päätyi uutisankkuriksi, ja millaista työ koko kansan silmien edessä oikeasti on.

Tie uutisankkuriksi

Lukiossa Loikkanen oli monen nuoren tapaan sen suuren kysymyksen äärellä, mitä hän haluaisi isona tehdä. Kirjoittaminen sujui, ja ura toimittajana alkoi tuntua houkuttelevalta ajatukselta.

– En ollut kiinnostunut mistään yksittäisestä asiasta erityisesti, vaan melkein kaikesta jonkin verran, ja siinä oli hyvät lähtökohdat pyrkiä toimittajaksi, Loikkanen muistelee.

Armeijan ja välivuoden jälkeen Loikkanen pääsi yliopistoon lukemaan tiedotusoppia ja tunne siitä, että nyt ollaan oikealla tiellä, vahvistui.

– Pääsin Ylelle työharjoitteluun vuonna 2010 ja tajusin, että telkkarin tekeminen on se, mikä minua kaikkein eniten kiinnostaa. Innostuin siitä siksi, että se on niin monipuolista: saa käyttää kuvaa, ääntä sekä kirjoittamista.

Työharjoittelun jälkeen Loikkanen työllistyi Ylen ajankohtaistoimitukseen. Kun Maikkarille etsittiin muutaman vuoden päästä uutisankkuria, koki Loikkanen, että aika voisi olla oikea.

– Jälkikäteen ajateltuna en edes ehtinyt haaveilla tästä työstä ollenkaan. Vuodet ovat menneet tosi nopeasti, ja olen tykännyt työstäni tosi paljon. Viiden ja puolen vuoden jälkeen voin sanoa, että työ on ollut juuri sellaista kuin sovimmekin. Takana on vaikeitakin aikoja, mutta olen tykännyt siitä, että olen saanut tehdä täällä monipuolisesti kaikenlaista.

Kuvassa Jaakko Loikkanen MTV:n uutisstudiossa 12. tammikuuta 2021. MTV Oy / Onni Ojala

Yksi osoitus tästä on Loikkasen Maikkarin tiistai-illoissa isännöimä Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelma. Uutis- ja ajankohtaisohjelmatarjontaan kaivattiin jotain uutta, ja niinpä Loikkanen sekä tuottaja Antti Mälkönen ideoivat Kymmenen uutisten jälkeen esitettävän ajankohtaisen ohjelman, johon sisältyisi sekä päivän uutisagendaan liittyviä haastatteluja että jotain yllättävää.

Tavoitteena oli tehdä ohjelma, joka erottuu kilpailijoistaan sekä visuaalisesti että rytmiltään. Ideasta innostuttiin, ja ohjelmasta on tullut Loikkaselle hyvin tärkeä.

– Minulle on erittäin tärkeä asia, että myös Maikkarilla tehdään ajankohtaisohjelmia, ja mitä enemmän niitä tehdään, sitä parempi. Pidän myös siitä, että aiheita syvennetään, ja pidemmät haastattelut ohjelmassa antavat siihen mahdollisuuden.

Pitkiä työpäiviä

Käytännössä Loikkasen työviikko koostuu Asian ytimessä -ohjelman suunnittelemisesta ja käytännön toteutuksesta sekä vuoroista uutisankkurina. Tavallisimmin hänet nähdään Maikkarin iltauutisissa.

– Ankkurin työpäivä alkaa joko yhdeltätoista tai kahdelta iltapäivällä, ja se kestää iltayhteentoista saakka. Tämän työn yksi haaste minulle on se, että iltakymmeneltä pitää olla kaikkein skarpeimmillaan. Tavallisesti olen siihen aikaan jo nukkumassa, Loikkanen nauraa.

Kenties suurin työ tehdään kuitenkin jo ennen lähetyksiä.

– Uutisankkurin työhön kuuluu hyvin paljon kirjoittamista ja tekstien editoimista, sillä meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että kaikki tekstit, mitä puhumme, ovat hyvää, ymmärrettävää ja kaikin puolin sujuvaa kieltä. Se on tavallaan helppoa ja tavallaan ihan helvetin vaikeaa, hän jatkaa.

Loikkanen on urallaan nähnyt suuria uutistapahtumia, joista tietyt ovat jääneet mieleen aivan erityisellä tavalla. Parilta viime vuodelta mieleen tulee heti kaksi tapahtumaa.

– Huuhkajien EM-kisapaikka ja Suomen poikkeusolojen toteaminen viime keväänä ovat kumpikin olleet minulle sellaisia. Ne olivat kaksi tosi erilaista uutispäivää, jotka ovat molemmat omalla tavallaan historiallisia.

Jaakko Loikkanen nauttii työstään uutisankkurina. MTV Oy / Onni Ojala

Uutisankkuri on kuitenkin koskettavien uutisten suhteen hyvin erilaisessa roolissa kuin katsoja. Vaikka uutistapahtuma herättäisi töissä ajatuksia, on tärkeää pitää omat tunteet kurissa.

– Iloisia uutisia on tietysti helppo ja kiva kertoa, mutta välillä niiden kohdalla oma huumorintaju meinaa tehdä tepposet niin, että hyvin erikoiset asiat alkavat naurattamaan. Sekä hymy että mahdollinen liikutus täytyy kuitenkin ainakin tiettyyn rajaan asti pitää piilossa, sillä ne eivät kuulu asiaan ja saattavat häiritä itse asian ilmaisua.

Yllätyksiä

Silloin tällöin kesken uutislähetyksen saattaa olla teknisiä haasteita tai asiat eivät muutoin mene aivan suunnitelmien mukaan. Tällöin on hyvin tärkeää pitää pää kylmänä.

– Lähtökohtaisesti hyvin usein tapahtuu hyvin yllättäviä asioita. Yllättävintä minulle edelleen on kuitenkin se, miten harvoin ne yllätykset näkyvät katsojille. Ihmiset ovat täällä niin ammattitaitoisia, että pokeri pitää kyllä vaikeissakin paikoissa.

– Suurin kauhukuvani, josta näen joskus painajaisiakin, on se, että olisin myöhässä suorasta lähetyksestä. Kauhukuvissani tunnari alkaa pyörimään ja olen itse jossain ihan muualla.

Uutisten lopussa nähdään usein loppukevennys, jonka ankkurit ottavat esille pilke silmäkulmassa. Loikkanen myöntää, että loppukevennysten kommentoiminen voi joskus olla hankalaa.

Kuvassa Jaakko Loikkanen MTV:n puheenjohtajatentissä 5. joulukuuta 2020. MTV Oy / Onni Ojala

– Minulla on usein tilanne, etten voi sanoa sitä, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, enkä sitä, mikä tulee toisena mieleen. Ehkä sen kolmannen asian voi sitten jo sanoa ääneen, Loikkanen toteaa pilke silmäkulmassaan.

Loikkanen on tehnyt urallaan valtavan määrän televisiohaastatteluja. Kun hänelle esittää kysymyksen koskien sitä, ketä hän haluaisi vielä tulevaisuudessa päästä haastattelemaan, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä.

– Chaim ”Poju” Zabludowiczia! Hän on todennäköisesti Suomen rikkain ja hyvin vaikutusvaltainen ihminen, joka ei anna ikinä yhtään haastattelua. Hän on Tampereella kasvanut, niin meillä on jotain yhteistä, kun olen itsekin sieltä kotoisin, Loikkanen toteaa ja hymyilee.

Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen tiistaisin klo 22.35 MTV3-kanavalla.